Monen monta erilaista ammattia.

Viikolla 7 päästiin sitten tutustumaan lisää erilaisiin hevosalan työtehtäviin ja ammatteihin. Maanantaina käytiin erilaisia hankkeita läpi, ja vaikka olin etäyhteydessä pätkivän lyncin kautta, sain jonkunlaisen käsityksen siitä, mitä ovat hankkeet.

Vaikka tutustuimme erilaisiin hankkeisiin yhdessä ja itsenäisesti "tehtävän" muodossa, en kokenut hankkeita yhtään omaksi jutukseni. Tykkään tehdä itsenäisestikin hommia, mutta usein huomaan pysähtyväni miettimään "mistä tämänkin nyt aloittaisi?". Alun jälkeen homma yleensä rullaa omalla painollaan, sillä kirjoittamisesta ja pohdinnasta tykkään. Tutustuessamme hankkeisiin tuli vähän sellainen olo, että mitenköhän yhteistyö eri ihmisten välillä on toiminut: millainen on ollut työnjako, kuinka paljon tuollainen hanke on todellisuudessa työllistänyt, ja onko kaikki hankkeeseen panoksensa laittaneet olleet tyytyväisiä toistensa työhön.

Tehtävässämme selvitimme hankkeiden perustietoja ja niiden saatavuutta nopealla googletuksella. Pyydetyt tiedot löysin tutkimastani hankkeesta helposti, ja asia mikä yllätti, oli hankkeiden budjetti. Olen aiemmin mieltänyt hankkeet paljon pienempinä taloudellisina panostuksina, joten kun suurimman osan budjetti pyöri 200 000-500 000 euron tuntumilla, olin yllättynyt. Arvostus hankkeiden parissa työskenteleviä kohtaan kasvoi; en tiedä, haluaisinko itse vastuuta noin isojen rahasummien käytöstä.

Vaikka meille painotettiin, että hankkeet työllistävät nykypäivänä yhä enemmän ihmisiä, mietin hiljaa mielessäni, että toivottavasti en työllisty ainakaan ihan heti minkään hankkeen pariin, sillä sen verran sekavalta kokonaisuus vaikutti. 

Salpauksen talli Jokimaalla. Kuva liitty alla olevaan tekstiin.

Tiistaina tehtiin sitten retki Jokimaalle, jossa meillä oli useampia ihmisiä kertomassa työtehtävistään ja esittelemässä tiloja. Salpauksen talleja kiertäessämme kiinnitimme ensimmäisenä huomiota työergonomisiin asioihin ja toimivuuteen; korkealla olevat heinähäkit, joiden täyttö kuulemamme mukaan on erittäin hankalaa, herättivät keskustelua. Salpauksessa työskenteli eräs Mustialasta valmistunut agrologi, ja oli kiva nähdä millaista työtä hän todellisuudessa nykypäivänä teki. Toki Salpauksen opetustehtävissä työskentely vaatii myös jonkin asteisen opettajan pätevyyden, mutta meillä kaikillahan on ovet auki tämän koulun jälkeen mihin vain!

Retken kiinnostavin osuus oli Jokimaan hevoskuntoutus, sillä ensimmäistä kertaa pääsin katsomaan miten hevonen todellisuudessa käyttää vesikävelymattoa. Olen kuullut paljon positiivista tällaisesta kuntoutusmuodosta, joten "live-seuraaminen" oli todella hieno kokemus. Toki tykkäsin myös muista kuntoutuskeskuksen tarjoamista palveluista ja kyselinkin tilojen esittäjältä melko paljon. Olisipa itsellä joskus varaa toteuttaa tällaisia hyvinvointipalveluja vaikka omassa tallissa, sillä sen verran vaikuttavia tuloksia näilläkin saadaan aikaiseksi. (Kannattaa siis jatkaa lottoamista, sillä vesikävelymatto asennuksineen maksaa n. 75 000 euroa.)

Vesikävelymatto, kätevää kuntoutusta!

Viimeinen pysähdyksen kohteemme oli Veljekset Wahlsten, joka on hevosvarusteita valmistava yritys. Olen asioinut kyseisessä liikkeessä lukemattomia kertoja, mutta nyt ovet aukesivat takahuoneen puolelle, ja olihan se vaikuttavaa nähdä miten erilaisia nahkavarusteita tuotettiin. Wahlstenkin työllistää useita työntekijöitä, joten siinäkin yksi mahdollisuus valmistuvalle hevosagrologille! Oma kädentaito ja luovuus ei välttämättä varsinaisiin valmistustehtäviin riittäisi, mutta markkinoinnin ja asiakaspalvelun osalta yritys on kiinnostava.

Wahlstenilla saimme perusteellisen esittelyn varusteiden valmistuksesta, mutta lisäksi kuulimme yrityksestä muutamia faktatietoja. Oli mielenkiintoista kuulla asioita firman "ison pomon" suusta, ja areena oli vapaa myös kysymyksille. On hienoa, että suomalaisia hevosvarusteita saadaan vientiin, sillä ulkomaanmarkkinat ovat yksi iso melko valloittamaton markkinapaikka. 

Kurkkaus takahuoneen puolelle!

Viikon iso tehtävä oli teemaltaan palvelukartoitus. Työstettiin tehtävää pareittain: exceliin kirjasimme Aliisan kanssa kaikki löytämämme ELL-palvelut Suomessa ja niiden tiedot, jotka löysimme YTJ:stä. En ihan päässyt sisälle tehtävän ideaan, mutta toki lopullinen työ, jossa kaikkien parien työt yhdistyivät, oli laajuutensa vuoksi vaikuttava. ELL-palveluiden määrä Suomessa on hyvällä tasolla, jonka totesin heti tehtävän alkuvaiheilla. Suurin hyöty tästä tehtävästä oli excelin käyttö, sillä totuttelua ja nopeutta on sen kanssa työskentelyyn saatava: tulevaisuudessa tarvitsemme tätä ohjelmaa varmasti.