Oma heppa, paras heppa.

Viikolla 6 siirryttiin teemaan "hevosenomistaminen". Ajattelin jo ennen tätä viikkoa, että taitaa tulla vanhan kertausta pitkälti, mutta koska viikkotehtävä (raportti hevosenomistamisesta) oli mielenkiintoinen, viikko tuntui kiinnostavalta.

Hevosenomistamiseen ja omistajanmuutoksiin liittyy muiden virallisten asioiden tapaan aina jonkin verran sotaa. Hevoskaupoissa kaupan kohteena on elävä olento, joka tekee mahdollisista muutoksista tai kaupan puruista hankalia. Usein ongelmitilanteissa tarvitaan ammattilaista apuun, jotta asiat saadaan hoidettua. 

Viikolla tutustuimme myös erilaisiin kauppakirjoihin. Toin mukanani Waren kauppakirjan vuodelta 2008, jonka totesimme Aliisan kanssa pääpiirteittän hyväksi. "Lisätiedot" kohdassa oli pieniä puutteita, mutta kiitetään onnea, että päädyin hevosen ostamaan, niin sopimus oli oikein toimiva.

Mietin itse jo ennen näiden opiskeluiden alkamista, että voisin mielelläni työskennellä jossakin järjestössä/yhdistyksessä, jossa tarjotaan esimerkiksi neuvontapalveluja hevosalaan liittyen. Toki tällaisissa työtehtävissä työskentely vaatii laajaa osaamista ja papereiden pyörittelyä, mutta voisin kuvitella viihtyväni vaihtelevassa ja hektisessä työssä. Toivottavasti erikoisharjoitteluni kautta pääsen tutustumaan johonkin Suomessa toimivaan neuvontapalveluja tarjoavaan yritykseen.

Se, joka on opettanut hevosenomistamisesta kaikista eniten. W <3

Viikolla oli myös yhtenä käsittelynkohteena erilaiset hevosvakuutukset. Normaalisti puhutaan vain kolmesta "pää"-vakuutuksesta: henki-, eläinlääkärikulu-, sekä vastuuvakuutuksesta, mutta tulee muistaa, että jopa syntymättömälle varsallekin on mahdollista hankkia vakuutus. Erikoisempia vakuutuksia löytyy eri yhtiöistä vaihtelevasti. Vakuutuspalveluita tarjoavat yritykset käyvät kovaa kilpailua keskenään, mutta hevosvakuutuksissa ehdoton ykkönen on omasta mielestäni Tapiola, vaikka koulussa tehdyn vertailun perusteella kaikki Suomen vakuutusyhtiöt olivat melko surkeita ;) Vakuutusten myyminen on kuitenkin bisnestä, ja väärinkäyttöä tapahtuu nykypäivänä niin paljon, että itse ymmärrän tiukentuneet säännökset.

En tiedä, millaisen koulutuksen vaatii vakuutusyhtiössä työskentely, mutta jo ensimmäisiä kertoja asioidessani Tapiolan konttorilla hevoseni asioita koskien, totesin että siellä tiskin toisella puolella olisi varmasti hyvä tietääkin niistä hevosista jotakin. Voisin hyvin kuvitella itseni vakuutusyhtiöönkin töihin, jos koulutukseni siihen vain on sopiva.

Jäljelle jäi vielä viikon tärkein asia: hevosenomistaminen. En usko, että ilman omaa hevosta ihminen ymmärtää kaikkia niitä tunteita, mitä itse olen tässä vajaan 7 vuoden aikana tuntenut. On vuorotellen rakkautta, vihaa, onnea, surua, ahdistusta, talousongelmia, onnistumisen hetkiä, edistymistä, luottamusta, vastuuta ja epätoivoa. Eniten näistä vastuuta, luottamusta ja rakkautta. Kliseiseltä se kuulostaa, mutta kun sen kaikkimeneepäinmetsää-päivän jälkeen menet tallille ja hevonen pistää parastaan treeneissä, on ilta pelastettu.

Rakkain poni ikinä.

Kyllä, me ollaan tultu tosi pitkä matka tuon tamman kanssa. Kun käsissäni oli 6v rasavilli, joka ei tehnyt muuta kun hyppi pystyyn eikä kävellyt edes taluttamalla kentälle, olin aika pettynyt, että tätäkö tämä nyt sitten on. Kun sitten tajusin, että "kaikki mulle nyt heti" ei vaan ole mahdollista, nöyrryin ja aloitin nollasta kaiken, niin aloin saada tulosta aikaan. Kyllä 16-vuotiaalle tuo tamma opetti kärsivällisyyttä ja vastuuntuntoa enemmän kuin mikään muu.

Olen vakuuttunut että tulevaisuuteni sisältää hevosia. Olen melkein varma, että teen niitä vielä työksenikin. Haluan ehdottomasti pitää omia hevosia, sillä en koe hevosenomistamista rasitteena, vaikka aika, raha ja jaksaminen onkin välillä tiukilla. Mikään ei vaan korvaa niitä hetkiä, mitä tuon oman tamman kanssa välillä saa.

Jos hevosenomistaminen olisi ammatti, se olis se mun juttu.