Raviurheilua.

Viikolla 5 oli mahdollisuus lähteä tutustumaan Vermon raviradalle keskiviikko-iltana. Olin tuolla viikolla laskettelemassa Vuokatissa, ja osallistuin kouluhommiin vain etänä lyncin kautta, joten tuo visiitti jäi minulta väliin. Muu porukka kehui käyntiä innostavaksi, ja oppimisen kannalta tärkeimpiä huomioita oli ravien työllistävyys ja eri työtehtävät sekä ravipelien kautta tulevan rahan merkitys koko Suomen hevosalalle. Vaikka missasin reissun, halusin ehdottomasti ottaa ravit vielä pohdinnan alle.

Kuten ensimmäisessä blogikirjoituksessani kerroin, oma osaamiseni ravipuolella on vähäistä. Olen hoitanut ravihevosia teininä, käynyt raveissa hoitajan ja katsojan roolissa sekä kuunnellut ravimiesten juttuja korvat höröllä, mutta koen silti itseni melko amatööriksi ravipuolella. Mahdollisuuksia kehittyä silläkin alueella olisi ollut, mutta jostain on aina ollut pakko tinkiä kun muuten loppuu vuorokaudesta tunnit.

Raveissa työllistyy viikottain useita kymmeniä ihmisiä. Tarvitaan pelimyyjiä, tuomaristoa, lähettäjiä, kuuluttajaa, tarkastajaa, eläinlääkäriä ja monen montaa muuta osaajaa. Kaikilla raveissa työskentelevillä on tärkeä osa ravien toimivuuden kannalta; koska kyseessä on yleisötapahtuma, vaatii sekin järjestäjiltä huomiointia. Pelimyyjien työ on tärkeää, sillä heidän kauttaan kulkee vuosittain isot rahat, joita ilman hevostalous Suomessa tuskin pärjäisi. 

Viime vuosina olen käynyt lähinnä isoissa ravitapahtumissa, kuten Kuninkuusraveissa Porissa 2014. Kuninkuusravien tunnelma on sanoinkuvaamaton: tuhannet ihmiset, kymmenet myyntikojut sekä erilaiset yleisöystävälliset lähdöt ovat vertaansa vailla. Tällaiset tapahtumat työllistävät myös hevosalan ulkopuolisia ihmisiä runsaasti, sillä erilaisia järjestyksenvalvonta- sekä ravintolapalveluita tarvitaan paljon.

Kuninkuusravit 2014, hyvä ystävä ja paras meininki. 

Ravien työtehtävät ovat vaihtelevia, joten voisin hyvin kuvitella viihtyväni raviradalla töissä. Vaihtelevuuden lisäksi homma on "tiimityötä" ja sisältää paljon kontakteja erilaisten ihmisten kanssa, joka on tärkeää minulle, sillä en viihdy itsenäisessä työssä pitkään, vaan kaipaan ympärilleni menoa ja meninkiä. Puheliaan luonteeni vuoksi voisin kuvitella viihtyväni vaikka selostajana, jos vähän enemmän ravipuolta tuntisin. Iso miinus raviradalla työskentelyssä on tietenkin se, että työ on epäsäännöllistä ja sitä on tarjolla melko vähän, joten pelkällä tällä ei ihminen elä. Kakkostyönä tai oman yrityksen tai opiskelujen ohella ihan mahtava vaihtoehto.

Toivon todellakin että tulevaisuudessa raviurheilu vetää mukaansa yhä enemmän porukkaa. Laji on helposti lähestyttävä, sillä varsinaista hevoskokemusta ei tarvita. Ravit avaavat myös miehille helpon mahdollisuuden hevosurheiluun, sillä Suomessa ratsastusurheilu-tapahtumissa mieskävijöiden osuus on melko pieni. Itse haaveilen pääsystä vuoden 2015 kuninkuusraveihin, sillä toista samanlaista tapahtumaa hevosurheilun osalta ei Suomessa ole.